Koulu takana!

Vau, viimein on tullu kaytyy viimenen paiva amerikkalaisessa lukiossa! Aika menny hirveen nopee, ja hirveesti on tullu koettua noilla koulun kaytavilla, jotka varmaanki viimesta kertaa tallustelin. Koulun sotkusin kaappi tuli tyhjennettya ja nyt tyhjyytta ammollaan, viimesta kertaa rullasin tunnusluvutkin. Tajusin, etten tuu nakee laheskaa puolii naista ihmisista enaa koskaan, ja kyllahan se oudolta tuntu. Kaikki naa paivat mitka on siella koulun penkeilla tullu kulutettua, on ohi. Oli kyl tyhja olo jattaa hyvasteja useille ihmisille joita en varmaankaa tas viimesen kuukauden aikana tuu nakemaan, ja oli lahella ettei tullu tippa linssiin. Sen tein kuitenki varmaks, et Jenkkeihin tuun palaamaan muutaman vuoden sisalla, ja kylla sen lupauksen tuun pitamaan.

High school soccer on kohta lopuillaan, eletaan akkikuolemavaihetta, et ykski peli havitaan ja se on sit siina. Sita ei kyllakaa tuu ikava, joka paiva treenit ja tajuttomasti juoksuja, et ei se hirveesti haittas jos havittaski jo lauantaina. Ja tana vuonna ollaan liikkeel parhaal joukkueel 10 vuoden sisalla, ykskaa edellisist mun koulun joukkueist ei oo nain pitkalle paassy, et kyl iha hyva suoritus jo tahan mennessa! Valmistumisjuhlat on lauantaina, ja siina sitte puetaa paalle jenkkileffoista tutut kaavut ja hatut, tana vuonna violetinvarisena. Mut kohta sita ollaan jo kotona, kuukaus ja 2 paivaa!

Florida

Nonniin, takasin blogiin. Floridaa sitte lahettiin, matkan paalla oltii 22 tuntia kunnes saavuttiin Panama City Beachille. Kello naytti 8:45. Kahella minibussilla oltiin matkassa eika hirveesti nukuttu, oli sen verran huonot oltavat ku bussi taynna ihmisia. Heti paikan paalle paastyamme lahettiin rannalle aurinkoo palvomaan, ja eika saissa ollu moittimista! Joka paiva vahintaan 27 astetta lampoo ja aurinko paisto kirkkaalt taivaalta. Viikon sisalle riitti tapahtumaa, kaytiin leffassa, mikroautoilemassa, shoppailemassa ja skootterilla ajelemassa. Kotiinpaluun aika koitti, ja matkanteko jatkui takasin Iowaan. Matkan varrella pysahdyttiin Montgomeryssa (Alabama) ja Kansas Cityssa (Kansas), Supermanin kotikaupunkiki tuli nahtya Illinoisissa. Loppujen lopuks oli loistoreissu, ja jalleen yhta kokemust rikkaampana saavuttii takasin Iowaan.

High school soccerki on sit alkanu muutama viikko sitte. Eka viikko kahet treenit paivas, aamu kuudelt pelkkaa juoksuu ja sit koulun jalkee parin tunnin treenit. Todellist tuskaa oli, mut nyt ei oo sitku enaa treenit kerran paivas joka arkipaiva. Pelei ollu 6, voitettu nelja ja havitty kaks, ollaa rankattu 8. Iowassa. Ihan hyvi kulkee siis. Lamminta on ollu jnejnejne.

Naihin kuviin.

Helmikuu alkaa olla lopuillaan, ja saatki on vahan lampimammiks muuttunu. Futsalkausiki on saatu paatokseen, ja saldona 6 voittoa ja 2 tappiota. Viimeset nelja pelii hallittiin suvereenisti, ja tuloksetki oli sen mukaset: 7-0, 8-0, 6-0 ja 2-0. Maalei henkilokohtasesti tuli 16 kauden aikana, etta ihan hyvaan tulokseen paastiin! Ekat latkatreenit oli viikko sitten, ja vaha jannitti ottaa ensiaskeleet hallin jaalle ku koskaa en oo pelannu latkajengissa, mut nyt ku siihe tuli tilaisuus ni mikas siina! Eka oli vaha totuttelemist tekojaahan ku ei hirveesti oo sille alustalle paassy pelaamaan, on siin kumminki selva ero ulkojaahan verrattuna. Mut kyl se siit sit hyvi lahti rullaamaan, eika mitaa kummempii mokii tullu tehtyy, ekat treenit = success!

Puhelin tuli sit rikottuu muutama paiva sitte, ja piti sit uus lahtee hankkimaan! Onneks kaverilt loyty vanha puhelin jonka sain sit lainata :)

Floridaan enaa 17 paivaa! Kavereiden kaa lahetaan vallottaa Panama City Beach, joka on yks suositummist lomapaikoist Spring Breakin aikaan. Lampimat saat, valkoinen hiekka ja merivesi rupee jo vahasen houkuttelemaan. Nyt pitas vaa ostaa vaha vaatteit matkaa varten ja sit olis valmiin matkaan. 22 tunnin bussimatka edessa, viikko Floridassa ja sit 22h takasin, oi sita autuutta!

Ja just tajusin, et enaa 4 kk jaljel taalla. Aika menny ku siivilla eika sita itekkaa oo kelannu mite kaua sita taal on oltu.

Ohhoh

Joo, tasta nyt on koht 3 kuukaut ku viimeks paivittelin tata, joten syvimmat pahoitteluni siita. Eli tas on nyt thanksgiving, Joulu, uus vuos ja Minnesota menny.

Thanksgivingina host-isan vanhemmat tuli lampimasta Arkansasista tanne kylmaan, hyytavaan Iowaan. Naa ei ollu nahny toisiansa moneen vuoteen, joten jalleennakemisen riemu oli sanoinkuvailematon! Taman sydamellisen jalleennakemisen jalkeen, istuuduimme koko perheen voimin ruokapoytaan nauttimaan host-aidin laittamista, suussasulavista antimista. Isovanhemmat viihtyivat muutaman paivan seurassamme, ja jopa he ottivat minut, pienen vaihto-oppilaspojan, avosylin vastaan. Nyt tunsin itseni perheen taysivaltaiseksi jaseneksi. Saman viikon lopussa saapui Black Friday (suom. Musta Perjantai), jolloin kaupat avasivat keskiyolla taianomaiset ovensa, alennusmyyntien kera. Hinnat olivat tippuneet aivan maantasalle, ja jokaikinen tuote oli alihinnoiteltu. Ja se ruuhka, se ruuhka oli ostosparatiisissa sanoinkuvailematon. Riensimme ystavien kera kello 4 aamulla elektroniikkaliikkeeseen, koska minulla oli janottava tarve uudelle, kannettavalle tietokoneelle. Poimin parhaan tarjouksen tuhansien muiden tuotteiden joukosta, ja sain ikiomaksi tuliteran, uututtaankiiltavan TOSHIBA- kannettavan. Triplaydinprosessorilla, 3,000 hevosvoiman tuulettimella varustettu tietokone oli saapunut taloon. (ei oikeesti) Mina, ja terasTOSHIBA olemme erottamattomat.

Pian Thanksgivingin jalkeen kuulin joulunkellojen kilinan, joulu oli saapunut taloon. Kauniisti koristeltu muovikuusi lahjoineen toi todellista amerikkalaisjoulun tuntua. Jouluaamuna herasin intoa puhkuen tahan erityiseen aamuun, jonka koen vain kerran elamassani (ehka). Kiiruhdin alakertaan hyppien ja pomppien riemusta taynna joulumielta. Avatessani lahjakaareitani, yllatyin, etta olin saanut useita paketteja! Silloin tunsin todella olleeni kiltti poika, koska sain lahjoja jopa kaukaisesta Suomesta. Joulukirkko tuli kaytya, jonka jalkeen lahdimme ajamaan kohti ita-Iowaa, jossa hostaidin siskon majapaikka sijaitsi. Heidan poika oli juuri saapunut Afghanistanista, suorittamastaan sotapalveluksesta American Armyssa. Juttujen kera aika kului kuin siivilla, ja nuo tarinat, joita han kertoi, muistan ne sankaritarinoina, joita tuo Iowan oma poika, suoritti.

Uuden vuoden vietin parhaiden ystavien kera, ja kokoonnuimme laskeeman vuoden 2010 viimeisia sekunteja. Makoilimme tulikuumassa porealtaassa 2010 vuoden viime hetket. Mittari naytti -20C, mutta se ei monessa liemessa keitettya, karaistunutta pohjolanpoikaa haitannut. Kaverilla oli Uuden Vuoden kekkerit samana iltana, joissa kavimme vierailemassa, ja se meno oli sanoinkuvailematon. Suuri kartano oli tulvillaan juhlivaa nuorisoa, ja tunnelma oli siita lahtien, kun saavuimme taloon, katossa.

Tamminkuun 15. paiva oli vaihtunut tammikuun kuudenneksitoista, jolloin lahdimme raatamaan autollamme kohti Minnesotaa, tuhansien jarvien osavaltiota. Paamaaramme oli kohdata tuo suuri, ellei jopa kolossaalinen Mall Of America. Ajoimme lapi lumisten valtateiden kohti Minneapolista, jossa tuo kyseinen kauppakeskus sijaitsi. Saavuimme paikalle, pohjoismaalaisille tuttu IKEA vasemmalla puolellamme, ja suunnistimme edessamme kohoavaan Mall Of Americaan. Astuimme sisaan rakennuksen oikealta puolelta, ja annoin katseeni vaeltaa tuossa nakymassa, ja ajettelin, etta tama paikka on shoppailuholistin Mekka. Sisalta loytyi huvipuisto, tuhansia kauppoja, viihdeparatiiseja ja ruoanystavien taivas. Seikkailtuani kyseisessa kauppakeskuksessa, poistuin tyytyvaisena parin ostamani paidan kera.

Seuraavan listalla oli vuorossa XCEL Energy Centerin vuoro. Tama areena kuului NHL-joukkue Minnesota Wildille. Pelipaivana oli launtai, ja Wild oli kohtaamassa Vancouver Canucksin. Mikko Koivun johdattama Wild oli pelannut alkukautensa heikohkosti, joten asemat liigaa johtavaa Canucksia vastaan oli huonot. Kuitenkin Minnesota Wildin voiton toivossa istuuduin meille varautuille paikoille valmiina kannustamaan Wild voittoon. Mukanani Suomen lippu seka kaksi vaihto-oppilaskaveriani, toinen Suomesta, toinen Saksasta. Peli oli aivan Wildin hallinnassa, ja siita loppunumerot 4-0 puhuivat puolestaan. Uskon, etta heidan voitto johtui minun mahtavasta lasnaolostani, vaikka itse sanonkin. Ottelun jalkeen paatimme lahtea illalliselle Hard Rock Cafe Minneapolikseen. Ravintolan sisalla vallitsi 70-luvun henki, josta kertoi vaaleanpunainen Cadillac katossa riippuen.

Pari viikkoa sitten, samana iltana kun saavuimme Minneapoliksesta takaisin Iowaan, kuulin jalleen suru-uutisen. Hyva ystavani oli joutunut autokolariin, ja menehtynyt. Seuraava viikko oli tuskallisen pitka, ja saman viikon perjantaina oli hanen hautajaisensa, joissa ei ollut yhtaan henkiloa, joka ei olisi kyyneleita vuodattanut ystavansa puolesta. Hanen muistoansa kunnoittaen.

Jatkossa lupaan paivitella blogiani useammin, ja vannon, kautta kiven ja kannon, etta tuo lupaus pitaa, tai mörökölli minut viekoon.