Ohhoh

Joo, tasta nyt on koht 3 kuukaut ku viimeks paivittelin tata, joten syvimmat pahoitteluni siita. Eli tas on nyt thanksgiving, Joulu, uus vuos ja Minnesota menny.

Thanksgivingina host-isan vanhemmat tuli lampimasta Arkansasista tanne kylmaan, hyytavaan Iowaan. Naa ei ollu nahny toisiansa moneen vuoteen, joten jalleennakemisen riemu oli sanoinkuvailematon! Taman sydamellisen jalleennakemisen jalkeen, istuuduimme koko perheen voimin ruokapoytaan nauttimaan host-aidin laittamista, suussasulavista antimista. Isovanhemmat viihtyivat muutaman paivan seurassamme, ja jopa he ottivat minut, pienen vaihto-oppilaspojan, avosylin vastaan. Nyt tunsin itseni perheen taysivaltaiseksi jaseneksi. Saman viikon lopussa saapui Black Friday (suom. Musta Perjantai), jolloin kaupat avasivat keskiyolla taianomaiset ovensa, alennusmyyntien kera. Hinnat olivat tippuneet aivan maantasalle, ja jokaikinen tuote oli alihinnoiteltu. Ja se ruuhka, se ruuhka oli ostosparatiisissa sanoinkuvailematon. Riensimme ystavien kera kello 4 aamulla elektroniikkaliikkeeseen, koska minulla oli janottava tarve uudelle, kannettavalle tietokoneelle. Poimin parhaan tarjouksen tuhansien muiden tuotteiden joukosta, ja sain ikiomaksi tuliteran, uututtaankiiltavan TOSHIBA- kannettavan. Triplaydinprosessorilla, 3,000 hevosvoiman tuulettimella varustettu tietokone oli saapunut taloon. (ei oikeesti) Mina, ja terasTOSHIBA olemme erottamattomat.

Pian Thanksgivingin jalkeen kuulin joulunkellojen kilinan, joulu oli saapunut taloon. Kauniisti koristeltu muovikuusi lahjoineen toi todellista amerikkalaisjoulun tuntua. Jouluaamuna herasin intoa puhkuen tahan erityiseen aamuun, jonka koen vain kerran elamassani (ehka). Kiiruhdin alakertaan hyppien ja pomppien riemusta taynna joulumielta. Avatessani lahjakaareitani, yllatyin, etta olin saanut useita paketteja! Silloin tunsin todella olleeni kiltti poika, koska sain lahjoja jopa kaukaisesta Suomesta. Joulukirkko tuli kaytya, jonka jalkeen lahdimme ajamaan kohti ita-Iowaa, jossa hostaidin siskon majapaikka sijaitsi. Heidan poika oli juuri saapunut Afghanistanista, suorittamastaan sotapalveluksesta American Armyssa. Juttujen kera aika kului kuin siivilla, ja nuo tarinat, joita han kertoi, muistan ne sankaritarinoina, joita tuo Iowan oma poika, suoritti.

Uuden vuoden vietin parhaiden ystavien kera, ja kokoonnuimme laskeeman vuoden 2010 viimeisia sekunteja. Makoilimme tulikuumassa porealtaassa 2010 vuoden viime hetket. Mittari naytti -20C, mutta se ei monessa liemessa keitettya, karaistunutta pohjolanpoikaa haitannut. Kaverilla oli Uuden Vuoden kekkerit samana iltana, joissa kavimme vierailemassa, ja se meno oli sanoinkuvailematon. Suuri kartano oli tulvillaan juhlivaa nuorisoa, ja tunnelma oli siita lahtien, kun saavuimme taloon, katossa.

Tamminkuun 15. paiva oli vaihtunut tammikuun kuudenneksitoista, jolloin lahdimme raatamaan autollamme kohti Minnesotaa, tuhansien jarvien osavaltiota. Paamaaramme oli kohdata tuo suuri, ellei jopa kolossaalinen Mall Of America. Ajoimme lapi lumisten valtateiden kohti Minneapolista, jossa tuo kyseinen kauppakeskus sijaitsi. Saavuimme paikalle, pohjoismaalaisille tuttu IKEA vasemmalla puolellamme, ja suunnistimme edessamme kohoavaan Mall Of Americaan. Astuimme sisaan rakennuksen oikealta puolelta, ja annoin katseeni vaeltaa tuossa nakymassa, ja ajettelin, etta tama paikka on shoppailuholistin Mekka. Sisalta loytyi huvipuisto, tuhansia kauppoja, viihdeparatiiseja ja ruoanystavien taivas. Seikkailtuani kyseisessa kauppakeskuksessa, poistuin tyytyvaisena parin ostamani paidan kera.

Seuraavan listalla oli vuorossa XCEL Energy Centerin vuoro. Tama areena kuului NHL-joukkue Minnesota Wildille. Pelipaivana oli launtai, ja Wild oli kohtaamassa Vancouver Canucksin. Mikko Koivun johdattama Wild oli pelannut alkukautensa heikohkosti, joten asemat liigaa johtavaa Canucksia vastaan oli huonot. Kuitenkin Minnesota Wildin voiton toivossa istuuduin meille varautuille paikoille valmiina kannustamaan Wild voittoon. Mukanani Suomen lippu seka kaksi vaihto-oppilaskaveriani, toinen Suomesta, toinen Saksasta. Peli oli aivan Wildin hallinnassa, ja siita loppunumerot 4-0 puhuivat puolestaan. Uskon, etta heidan voitto johtui minun mahtavasta lasnaolostani, vaikka itse sanonkin. Ottelun jalkeen paatimme lahtea illalliselle Hard Rock Cafe Minneapolikseen. Ravintolan sisalla vallitsi 70-luvun henki, josta kertoi vaaleanpunainen Cadillac katossa riippuen.

Pari viikkoa sitten, samana iltana kun saavuimme Minneapoliksesta takaisin Iowaan, kuulin jalleen suru-uutisen. Hyva ystavani oli joutunut autokolariin, ja menehtynyt. Seuraava viikko oli tuskallisen pitka, ja saman viikon perjantaina oli hanen hautajaisensa, joissa ei ollut yhtaan henkiloa, joka ei olisi kyyneleita vuodattanut ystavansa puolesta. Hanen muistoansa kunnoittaen.

Jatkossa lupaan paivitella blogiani useammin, ja vannon, kautta kiven ja kannon, etta tuo lupaus pitaa, tai mörökölli minut viekoon.